Avoin julkaiseminen pienten kustantajien näkökulmasta – Opintomatka REDUX-konferenssiin
Juho Aalto, Oikeus-lehden kustantaja Oikeuspoliittinen yhdistys Demla
Jenna Grundström, Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti
Suomi on mielenkiintoinen maa: Suomen tiedekustantajien liitossa on yli 150 jäsentä: se on iso luku, kun otamme huomioon kielialueemme koon. Suuri osa suomalaisesta tiedejulkaisemisesta tapahtuu yhdistystoiminnan piirissä ja se perustuu usein yhdistysten vapaaehtoisuuteen ja kiinnostukseen mahdollistaa tieteellinen keskustelu suomeksi tai ruotsiksi mitä moninaisimmilla aloilla.
Suomen tiedekustantajien liitto järjesti opintomatkan University Press Redux- konferenssiin, joka pidettiin Edinburghissa 15.-16.5.2024. Konferenssin yhtenä keskeisenä teemana oli avoin julkaiseminen. Mielenkiintoisinta pienten yhdistysten näkökulmasta olivat keskustelut siitä, miten avoin julkaiseminen perustellaan rahoittajille ja tahoille, joista yhdistykset saavat kassavirtansa lehden julkaisemisen mahdollistamiseksi. Keskustelut käsittelivät enimmäkseen suuria ja keskisuuria kansainvälisiä tiedekustantamoja ja yliopistopainoja. Avointa julkaisemista voidaan toteuttaa monella eri tavalla, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia. Lisää aiheesta löydät täältä .
Tässä tekstissä keskitymme konferenssissa kuultujen puheenvuorojen pohjalta siihen, miten Suomen olosuhteissa pienet toimijat voivat kommunikoida ja perustella avoimen julkaisemisen mahdollisuuksista rahoittajilleen eli tilaajille, kirjastoille, viranomaisille, yliopistoille ja erilaisille välittäjille. Yhtenä tärkeänä toimijana tässä yhtälössä on Tieteellisten seurojen valtuuskunta (TSV), joka jakaa julkaisuavustusta tiedettä julkaiseville yhteisöille. TSV on jo vuosien ajan tähdännyt avoimen julkaisemisen edistämiseen Suomessa ja viime vuosien aikana avoimen julkaisun toteuttaminen on tullut yhä näkyvämmäksi julkaisuavustusten hakemisessa . Alin avoimen julkaisemisen toteutus voi vaihdella viiveellisestä käsikirjoituksen rinnakkaistallentamisesta suoraan avoimuuteen verkossa.
Case Oikeus-lehti
Demla Oikeus-lehden kustantajana on seurannut kehitystä ja reagoinut muuttuviin vaatimuksiin. Oikeus-lehden avoimuus on aina neuvoteltu hyvässä yhteistyössä Editan kanssa, joka julkaisee lehteä Edilex-palvelussaan maksumuurin takana. Oikeus-lehti salli rinnakkaistallentamisen kuuden kuukauden viiveellä (embargo) kirjastojen tietokannoissa joulukuussa 2020. Rinnakkaistallentamisen sallimisella ei ollut huomattavia budjettivaikutuksia. Hyvästä kokemuksesta rohkaistuneena yhdistys palasi neuvottelupöytään vuoden 2023 loppupuolella, jonka tuloksena Oikeus-lehti siirtyi suoraan avoimuuteen numerosta 4/2024 lukien TSV:n ylläpitämällä journal.fi -alustalla. Päätöksen taloudelliset vaikutukset eivät ole vielä selvät.
Case Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti (SLA)
Avoin julkaiseminen on ollut viime vuosien yksi puhututtavimmista aiheista myös SLA:ssa sekä lehden kustantaja Sosiaalilääketieteen yhdistyksessä. Lehteä on julkaistu jo vuosia journal.fi -alustalla. Tällä hetkellä lehdessä on käytössä kuuden kuukauden embargo, jonka aikana lehti on luettavissa vain yhdistyksen jäsenille sekä lehden tilaajille. Embargon jälkeen lehti on avoimesti saatavilla kaikille. Viimeisten vuosien aikana lehdessä on kuitenkin toteutettu muun muassa avoimuuden osalta selvitystä, jossa on selvitelty mahdollisuutta siirtyä täysin avoimeksi lehdeksi. Selvityksen osalta yhdeksi suurimmaksi kysymykseksi nousi taloudellinen tilanne sekä lehden rooli tärkeänä jäsenetuna yhdistyksen jäsenille. Vuosi 2025 tuo lehdessä uusia tuulia, kun lehti siirtyy kokonaan pelkästään sähköiseen versioon – embargon kuitenkin säilyessä. Aika näyttää, miten keskustelut ja mahdollisuudet täysin avoimeksi lehdeksi etenevät myös SLA:ssa.
Argumentteja avoimuuden puolesta ja vastaan
Avoin julkaiseminen on noussut keskeiseksi keskustelunaiheeksi tiedeyhteisöissä monista syistä. Keskeisimpänä on Tieteellisten seurojen valtuuskunnan pitkäaikainen työ avoimen julkaisun edistämiseksi yhdistyksissä, jotka saavat ns. TSV-julkaisutukea. Avoimen julkaisemisen merkitys korostuu erityisesti tiedon saavutettavuuden, tutkimuksen vaikuttavuuden ja yhteiskunnallisen hyödyllisyyden näkökulmasta sekä eettisistä näkökulmista tarkasteltaessa yliopistojen laajemmasta yhteiskunnallisesta roolista. REDUX-konferenssissa korostuivat myös nämä asiat: avoin julkaiseminen on keskeinen tekijä tieteen ja tutkimuksen kehityksessä ja yliopistoissa tuotetun tiedon jakamisessa yhteiskunnan käytöön.
Argumentit avoimen julkaisemisen puolesta useasta näkökulmasta ovat selkeästi positiivisia. Tutkijan näkökulmasta avoimet tekstit löytävät paremmin lukijat, kuin suljetut tekstit, ja tuore tutkimus ja sen tulokset ovat heti avoimesti saatavilla kaikille toimijoille päättäjistä veronmaksajille. Avoimen julkaisemin merkitys korostuu tutkijalle monien rahoittajien (esimerkiksi Suomen Akatemia) vaatiessa heti avointa julkaisua tutkimustuloksista raportoidessa. Edellä mainitusta johtuen suomalaiset tiedejulkaisut, jotka eivät ole täysin avoimia tai joilla on käytössä embargo, eivät välttämättä tällöin näyttäydy relevantteina julkaisufoorumeina. Tämä ajatus nousi esille myös konferenssissa suurten toimijoiden näkökulmasta, sillä tutkijat suosivat avoimen julkaisun kanavia. Tiedon saavutettavuus kasvaa huomattavasti: esimerkiksi globaalin etelän yliopistoissa, joilla ei ole mahdollisuuksia maksaa varsinkaan kalliiden kansainvälisten julkaisujen tilausmaksuja. Tästä näkökulmasta korkean tulotason maissa avoimen julkaisun tukeminen jatkamalla julkaisujen tilausta avoimuudesta huolimatta voitaisiin perustella esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen periaatteilla.
Osana avointa julkaisua koskevia keskusteluja esiin nousi paperisten julkaisuiden tarve sähköisen julkaisun rinnalla. Pelkkä sähköinen julkaisu vähentää monia kuluja, kuten paino- ja postituskuluja. Monet kustantajat ovat tarttuneet tähän, ja julkaisevat pelkästään sähköisiä lehtiä ja kirjoja. Osana vähentyneitä kuluja, myös avoin julkaiseminen on noussut yhdeksi realistiseksi mahdollisuudeksi. Esimerkiksi Demla päättää kuluvana vuonna Oikeus-lehden paperiversion kohtalosta, ja Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä siirrytään vuoden 2025 alusta pelkkään sähköiseen julkaisuun. Suomalaisten tiedejulkaisujen näkökulmasta keskeinen haaste on kestävän rahoitusmallin muodostaminen. Monille pienille tiedejulkaisuille jäsenmaksut muodostavat tärkeän taloudellisen pohjan, jonka pohjalta lehteä pystytään julkaisemaan ylipäänsä.
Ymmärrettävästi jäsenille on haluttu antaa etuja myös lehden osalta – useimmissa tämä tarkoittaa avoimesti saatavaa lehteä pelkästään jäsenille. Yhdistysnäkökulmasta tilanne ei ole ongelmaton: toisaalta jäsenille halutaan tuottaa jäsenetuja ja toisaalta tiedettä halutaan myös julkaista avoimesti edellä mainituista syistä. Pelko jäsenten katoamisesta tämän jäsenedun päättyessä on suuri . Tähän ratkaisuna on saattanut olla juuri embargo, jolloin jäsenet pääsevät lukemaan uusimman lehden muita aikaisemmin. Kuitenkin, maailma muuttuu ja sinällään yhdistystoiminnan rakentaminen olettamalle, että kotiin toimitettu paperilehti on ainut jäsenyyden etu ja ainut keino pitää jäsenet jäseninä, vaatisi kenties päivittämistä. Nykyaikana ihmiset ovat kiinnostuneita tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä tapahtumissa, ja julkaisutoiminta on mahdollista kytkeä osaksi seminaaritoimintaa ja erilaisia yhteisöllisiä tilaisuuksia. Mielestämme edellä mainittu on 2020-luvun yhdistystoimintaa.
Rahoitusmallien pohdinta on ollut läsnä myös monissa blogikirjoituksissa, joissa on korostunut, ettei kestävää rahoitusmallia ole välttämättä vielä löytynyt . Tiedejulkaisut ovatkin joutuneet miettimään erilaisia ratkaisuja omassa toiminnassaan, kun yhtä selkeää rahoitusmallia ei ole olemassa. Tiedejulkaisut, joiden takana on hyvässä taloudellisessa tilanteessa oleva yhdistys tai yliopisto/tutkimuslaitos kustantajana, ovat paremmassa tilanteessa. Pienten kustantajien tiedejulkaisut joutuvat puolestaan pohtimaan mahdollisuuksia esimerkiksi kirjoittajamaksuihin. Konferenssista opimme, että suuret kustantajat kamppailevat samojen kysymysten parissa. Ehkäpä suomalaiset tieteellisetseurat ja julkaisutoimintaa harjoittavat yhdistykset voisivat olla uteliaita kokeilemaan yhdessä erilaisia mahdollisuuksia ja toimia esimerkkeinä kaupallisille kansainvälisillekin toimijoille.
Loppusanat
Yhä useammat tiedejulkaisut ovat siirtyneet kohti avointa julkaisemista, mikä on linjassa myös REDUX-konferenssissa kuultujen puheenvuorojen kanssa. Joillekin avoin julkaiseminen on ollut jo arkipäivää vuosien ajan, kun muilla aihe on vasta tullut työpöydälle. Avoimen julkaisemisen edut ovat kuitenkin vahvoja argumentteja, jotka resonoivat varmasti jokaista julkaisutoimintaa jossakin muodossa harjoittavassa yhteisössä hallituksesta jäsenistöön.
Juho Aalto on väitöskirjatutkija Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja toiminut Demlan hallituksessa eri tehtävissä vuodesta 2019 ja osallistunut avoimen julkaisun edistämiseen vaihtelevissa rooleissa yhdistyksen kustannustoiminnassa.
Jenna Grundström on vastaväitellyt tutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ja toiminut Sosiaalilääketieteellisen aikakauslehden toimitussihteerinä vuodesta 2021 lähtien.