Demla ry:n kannanotto - Käännytyslaki uhkaa ihmisoikeuksia ja demokraattista oikeusvaltiota
Hallituksen käännytyslakiehdotus HE 53/2024 annettiin eduskunnalle viime viikolla. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Sen nojalla valtioneuvosto voisi yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa estää määräaikaisesti ihmisiä hakemasta kansainvälistä suojelua Suomen rajalla. Demla antoi aiemmin muiden asiantuntijoiden mukana esitysluonnoksesta kriittisen lausunnon. Lopullinen esitys sisältää kuitenkin edelleen merkittäviä ongelmia perus- ja ihmisoikeuksien sekä demokraattisen oikeusvaltion näkökulmasta. Seuraavaksi käsitellään näitä ongelmakohtia.
Ensinnäkin esitys rikkoo edelleen perustavanlaatuisella tavalla Pakolaissopimuksen 33 (1) artiklan mukaista ehdotonta palautuskieltoa, joka on nimensä mukaisesti ehdoton. Non-refoulement eli ehdoton palautuskielto määrää, ettei ketään saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Tämä kielto on kirjattu myös mm. ulkomaalaislakiin, perustuslakiin ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Lisäksi kidutuksen kielto on niin kutsuttu kansainvälisen oikeuden jus cogens -normi, josta poikkeaminen ei ole missään olosuhteissa mahdollista. Siksi palautuskielto on perustavanlaatuinen kidutuksen tehokkaalle kansainväliselle kieltämiselle.
Mikäli laki tulee esityksen mukaisena voimaan, Suomi poikkeaisi kansainvälisesti vuosikymmeniä vallinneesta yksilönvapauslähtöisestä turvapaikkaoikeudesta, jossa turvapaikkaa pitäisi pystyä kaikissa tilanteissa hakemaan. Lakiehdotus on siis täyskäännös suhteessa em. pääsääntöön. Lakiesityksen 5 §:ssä todetaan, että ainoastaan erityisen haavoittuvassa asemassa oleva henkilö voisi hakea turvapaikan joka tilanteessa. Toisin sanoen maahanpyrkijöiden oikeudet toteutuisivat tältä osin valikoivasti, mikä todetaankin esityksen sivulla 41. Valitettavasti esitys ei kuitenkaan edes tarjoa tähän riittäviä, saati luotettavia keinoja. Henkilön haavoittuvuuden arvioiminen nimittäin suoritettaisiin henkilön ulkoisen arvioinnin perusteella yksittäisen rajavartijan toimesta. Laki siis vaatisi käytännössä myös rajavartiohenkilöstöä rikkomaan tehtävissään Suomen perustuslakia ja kansainvälisiä, sitovia ihmisoikeusvelvoitteita. Koska kidutuksen kielto on jus cogens -normi, valtio ei voi missään tapauksessa tai minkäänlaisilla järjestelyillä vapautua vastuusta sen noudattamatta jättämisestä.
Kansainvälinen oikeuskäytäntö osoittaa myös selvästi hallituksen esityksen rikkovan keskeisiä ihmisoikeusperiaatteita. Esimerkiksi Puola on saanut langettavia tuomioita turvapaikanhakijoiden kohtelusta ihmisoikeuksien valossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muun muassa yksimielisesti katsonut Puolan rikkoneen tapauksissa 40503/17, 42902/17 ja 43643/17 (M.K. ja muut v. Puola, 2020) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3. artiklaa sen estettyä turvapaikanhakijoita pääsemästä turvapaikkamenettelyyn ja altistettua heidät siten riskille epäinhimillisestä kohtelusta lähtömaassa.
Toiseksi esitys on ongelmallinen perustuslain oikeussuojakeinojen (PL 21 §) näkökulmasta. Sivulla 60 todetaan, että “ehdotettavan lain toimeenpanossa ei olisi kyse hallintomenettelyssä tehtävästä hallintopäätöksestä”. Esityksen mukainen lainsäädäntö siis johtaisi tilanteeseen, jossa ehdottoman palautuskiellon mukaisia velvoitteita arvioisi yksittäinen rajaviranomainen hyvin summittaisessa menettelyssä ilman perusteltua hallintopäätöstä. Yksittäisellä rajavartijalla ei ole realistisia mahdollisuuksia, saati tarvittavaa oikeudellista osaamista aidosti arvioida rajalle saapuvien henkilöiden turvapaikkaperusteita.
Oikeus saada asiassaan perusteltu päätös ja oikeus valittaa siitä ovat oikeusturva-perusoikeuden ydinalueelle meneviä oikeuksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on pitänyt erityisen keskeisenä tosiasiallista mahdollisuutta jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus siten, että se tulee asiallisesti vireille. Käännytyslaki siis horjuttaa oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, kun itärajan ylittäneitä ihmisiä voitaisiin poistaa Suomesta ilman hallintopäätöstä, josta voisi valittaa suomalaiseen tuomioistuimeen.
Kolmanneksi esitys voi heikentää perustavanlaatuisella tavalla oikeusvaltioperiaatteen velvoittavuutta. Hallituksen esityksessä viitataan lain perusteena olevan kansallinen turvallisuus. Vaikka kansallinen turvallisuus on oikeushyvä sekä joissain tilanteissa hyväksyttävä ja painava tavoite (PeVL 2/2023 vp, kappale 5; PeVL 37/2022 vp, kappale 8), ei se kuitenkaan ole perusoikeus (OKV/727/21/2024) saatikka luonteeltaan ehdoton, kuten edellä mainittu palautuskielto. Yksilön oikeuksiin puututtaessa tuleekin lakiesitystä korjata siten, että se tukee oikeusvaltion arvoja kestävällä tavalla.
Lisäksi voidaan perustellusti kyseenalaistaa, edistääkö nyt käsillä oleva esitys kansallista turvallisuutta. Perusoikeudet ja kansainväliset sopimukset ovat pienen maan paras turva, ja oikeusvaltion rapauttaminen itsessään heikentää kansallista turvallisuutta. Vaikka ihmisoikeussopimukset tunnustavatkin uhan kansakunnan olemassaololle perusteena tehdä poikkeuksia tietyissä tarkoin määritellyissä puitteissa (eikä silloinkaan ole mahdollista poiketa ehdottomista perusoikeuksista), ei pelkkä kansalliseen turvallisuuteen yleisellä tasolla vetoaminen ole peruste näin laajoille perus- ja ihmisoikeuksien ytimeen meneville muutoksille. Esityksen mukaisella lainsäädännöllä näyttäisikin olevan vakavia vaikutuksia suomalaiseen oikeusvaltioperiaatteeseen, sillä se sotii kaikkia liberaalien demokratioiden ydinnormeja vastaan.
Neljänneksi lakiehdotus on ongelmallinen myös perustuslain poikkeuslakisääntelyn näkökulmasta (PL 73 §). Nyt käsillä oleva esitys ei merkitse sellaista rajoitettua poikkeusta, jota pykälässä tarkoitetaan. Se merkitsee syvälle käyvää puuttumista oikeuteen hakea turvapaikkaa, sen ytimeen eli palautuskieltoon asti, ja poistaa näissä tapauksissa myös oikeusvaltiolle keskeisen oikeusturva-perusoikeuden. Siten se on Suomen perustuslaille keskeisten periaatteiden vastainen.
Tämän lisäksi kotimaista poikkeuslakitraditiota vasten tarkasteltuna eduskunnan alemman asteisiin säädöksiin ja päätöksiin kohdistuvan jälkitarkastusoikeuden pois jättäminen on ennenkuulumatonta ja rikkoo vakiintunutta tapaoikeudellista traditiota. Lakiesityksessä vedotaan eduskunnan jälkitarkastusoikeuden poisjättämisen osalta siihen, että kyseessä ei ole lainsäädäntövallan delegoiminen. Jo 1930-luvulta peräisin olevan jälkitarkastusoikeuden ainoa peruste ei kuitenkaan ole ollut lainsäädäntövallan delegoiminen, vaan kyse on myös ollut perus- ja ihmisoikeuksiin poikkeuksellisella tavalla puuttuvan lainsäädännön käytön parlamentaarisesta valvonnasta. Parlamentaarinen valvonta on yksi demokraattisen hallinnon tae. Koska eduskunnan rooli uhkaa tässä esityksessä jäädä hyvin pieneksi, muodostaa tämä lakidemokratian kannalta vaarallisen ennakkotapauksen, mikäli poikkeuslakien käyttö lisääntyy. Uhkaa lisää se, että poikkeuksellisen tilanteen toteaminen on jätetty yksinomaan valtioneuvoston ja presidentin vastuulle. Eduskunnan jälkitarkastusoikeuden puuttuminen poikkeaa myös valmiuslain nojalla annettavien alemman asteisten säädösten yhteydessä noudatettavasta menettelystä.
Lopuksi Demla haluaa kiinnitettävän huomiota siihen, ettemme elä vaihtoehdottomassa maailmassa edes välineellistetyn maahanmuuton osalta. Hybridivaikuttaminen ja välineellistetty maahanmuutto eivät ole kansainvälisesti tarkasteltuina uusia ilmiöitä ja eri valtiot ovat reagoineet niihin eri tavoin. Näihin on vastattu ja on mahdollista vastata myös oikeusvaltiota ja perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Radikaali yksittäinen toimi, jossa omaksutaan pelkoihin pohjautuva lähestymistapa ja hylätään perustavanlaatuiset oikeusvaltion ytimeen kuuluvat periaatteet yhden ihmisryhmän kohdalla, ei näyttäydy sellaiselta uudistukselta, joka vahvistaisi sidosta eurooppalaisiin kumppaneihimme. Suomen on osoitettava konkreettisesti seisovansa sääntöperustaisen kansainvälisen järjestelmän takana, jokaisen ihmisryhmän kohdalla. Sääntöperustainen kansainvälinen järjestelmä on myös Suomen kansallisen turvallisuuden paras tae.