Ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate on turvattava Suomen puolustuskykyä ylläpidettäessä ja kehitettäessä

Tämä on Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry:n kannanotto Valtioneuvoston puolustusselontekoon (Valtioneuvoston Julkaisuja 2021:78). Kannanotossa kommentoidaan ainoastaan selonteon oikeuspolitiikan alaa koskevia kohtia. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, operatiiviseen valmiuteen ja toimintaan tai puolustusmateriaalihankintoihin ei oteta kantaa. Vapaa julkaistavaksi 6.10.2021 

Selonteko muodostaa sen perustan, jolla Suomen puolustuskykyä ylläpidetään ja kehitetään 2020-luvun ajan. Siksi selonteon merkitys turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle on huomattava. Demla esittää syvän huolensa seuraavista asioista: 

Selonteko muodostaa sen perustan, jolla Suomen puolustuskykyä ylläpidetään ja kehitetään 2020-luvun ajan. Siksi selonteon merkitys turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle on huomattava. Demla esittää syvän huolensa seuraavista asioista:

1) Suomessa on varsin tuore sotilastiedustelulaki. Selonteko näkee lain, sen antamat toimivaltuudet ja lainsäädännön edelleen kehittämisen erittäin tärkeäksi. Toisaalta mitenkään ei yksilöidä, miten lakia tulisi kehittää.

Lakia säädettäessä esiintyi merkittäviä epäilyksiä laillisuusvalvonnan toimivuudesta, yksityiselämän suojan mahdollisista loukkauksista sekä siitä, miten viranomaisten soveltaessa lakia tullaan mahdollisesti vaikeuttamaan rikoksesta epäiltyjen mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti rikosprosessin aikana.

Sekä sotilastiedustelulakia sovellettaessa että lakia kehitettäessä on turvattava toimintaan kohdistuva tosiasiallisesti toimiva laillisuusvalvonta, tiedusteluvalvonnan kohteeksi joutuvien tehokkaat oikeussuojakeinot sekä se, että perusoikeuksien rajoittamisen tulee perustua joka kerta erikseen suoritettavaan intressipunnintaan ja ns. vähimmän haitan periaatteen kunnioittamiseen.

2) Informaatiopuolustuksen toimivaltuuksien ja informaatiovaikuttamiseen vastaamisen kehittäminen eivät saa merkitä sananvapauden mielivaltaista rajoittamista tai kansalaisyhteiskuntaan olennaisena osana kuuluvan julkisen keskustelun perusteetonta estämistä.

3) Kriisin ajan huoltovarmuus edellyttää kotimaista puolustustarviketeollisuutta. Alan tuotekehittelyn ja tuotannon kalleus merkitsevät, että yrityksillä tulee olla muitakin asiakkaita Puolustusvoimien ja muiden kotimaisten turvallisuusalan viranomaistoimijoiden lisäksi.

Keskeiseksi huolenaiheeksi nousee tällöin, mihin ostaja suomalaisia aseita ja muita sotavarusteita käyttää. Tekstiin kirjattu maininta tarkasta tapauskohtaisesta harkintaan perustuvasta vastuullisesta vientivalvonnasta ei auta, jos aseita todellisuudessa myydään ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyville diktatuurimaille. Sopimushallinnassa ja valvonnassa on huomioitava nykyistä paremmin myös materiaalin päätyminen myöhemmin kolmansille osapuolille. Afganistan on tuore esimerkki tilanteesta, jossa länsimaiden maan hallinnolle luovuttamat aseet lienevät parhaillaan talebanin hallussa.

4) Suomalainen sotilas- ja muu turvallisuuskoulutus ovat sellaisia vientituotteita, joiden päätyminen vääriin käsiin ei ole suotavaa.

Selonteko näkee kriisinhallintaoperaatioiden muuttuvan neuvonanto- ja koulutustehtäviksi laajojen maavoimapainotteisten operaatioiden sijaan. Demla ilmaisee huolensa siitä, miten varmistetaan, ettei Suomi kouluta terroristeja tai diktatuurimaiden ihmisoikeusloukkaajia.

5) Demla ilmaisee huolensa sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta Puolustusvoimissa.

Puolustusvoimat tutkii itse rikoksensa ja suorittaa oman laillisuusvalvontansa jopa siten, että rikosasian tutkinnanjohtaja tekee asiasta kurinpitopäätöksen ja laillisuusvalvontaa suorittava organisaatio on antanut asiasta tai vahingonkorvausvelvollisuudesta lausunnon.

Selonteossa todetaan ”erityisesti tarkastellaan voimankäyttöä ja toimivaltuuksia koskevia lain (Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa 28.3.2014/255) säännöksiä, sillä molemmissa asiakokonaisuuksissa on havaittu muutostarpeita. Selonteko ei erittele, mitä nuo muutostarpeet olisivat ja millaisia muutoksia halutaan.

6) Demla ilmaisee merkittävän huolensa suomalaisesta asevelvollisuudesta ja asevelvollisuuden kehittämisestä. Valtioneuvosto on asettanut 5.3.2020 parlamentaarisen komitean selvittämään yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Demla odottaa innokkaasti komitean selvityksen valmistumista, mutta pelkää, että tavoitteet on asetettu niin kunnianhimottomasti, ettei merkittävää kehitystä tapahdu ainakaan lähitulevaisuudessa.

Suomalainen asevelvollisuus on sukupuolisesti syrjivä. Yhteiskunnan kehittyessä opintojen ja palveluksen yhteensovittaminen tuottaa entistä suurempia ongelmia jatkuvasti kasvavalle varusmiesjoukolle. Suuri osa siviilipalveluksen suorittajista joutuu viettämään palvelusaikansa sangen toisarvoisissa tehtävissä. Tätä ei voi pitää yksilön eikä yhteiskunnan edun mukaisena. Totaalikieltäytyjät joutuvat mielipidevankeuteen. Kieltäytyjien määrä on niin vähäinen, enintään muutamia kymmeniä henkilöitä vuodessa, ettei tällä joukolla ole kokonaismaanpuolustuksen kannalta mitään merkitystä. Merkkejä ei ole siitä, että rankaisematta jättäminen kasvattaisi merkittävästi kieltäytyjien määrää. Niinpä rankaisemisesta voisi hyvin luopuakin. Toisaalta näyttöä ei ole siitäkään, että mielekkäämpi ja motivoivampi siviilipalvelus vähentäisi kieltäytymisten määrää, mutta ainahan kannattaa kokeilla.

Varusmiespalveluksen tulee perustua puolustusvoimien todelliseen tarpeeseen, ei mihinkään nuorison maanpuolustushengen kasvattamiseen. Puolustusvoimilla on jo tällä hetkellä valtava reservi verrattuna todelliseen tarpeeseen. Selonteossa Puolustusvoimien kriisinajan tavoitevahvuudeksi määritellään 280 000 henkilöä. Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2020 mukaan Puolustusvoimissa on noin 8200 ammattisotilasta ja reservissä on Puolustusvoimien internet-sivujen mukaan 870 000 henkilöä. Sotilaskoulutuksen saa vuosittain noin 20 000 henkilöä.

Samalla, kun varusmiespalvelus on toistuvasti lyhentynyt, kriisin ajan tehtävien koulutusvaatimukset ja koulutettavien asioiden määrä kasvavat merkittävästi. Reserviläisten määrä kriisin ajan puolustusvoimissa pienenee ja ammattisotilaiden määrä kasvaa. Yhteiskuntakin on kovin erilainen kuin 80 vuotta sitten. Monet reserviläisistä hoitavat yhteiskunnan kannalta välttämättömiä tai tärkeitä tehtäviä. Monet nuoret aikuiset ovat yksinhuoltajia tai elävät lapsiperheessä, jossa molemmat vanhemmat kuuluvat puolustusvoimien reserviin. Sukulaisia on vähän ja he asuvat kaukana kykenemättä auttamaan lastenhoidossa. Nopea ja yllättävä irtautuminen arjesta epämääräiseksi ajaksi on tavattoman vaikeaa ja synnyttää ongelmia muualle yhteiskuntaan. Se, että koko miespuolinen ikäluokka on velvollinen kouluttautumaan sotilaiksi puolustusvoimien reserviin, tuottaa puolustusvoimille sangen vähän hyötyä mutta yksilöille merkittävää haittaa.