Demla ry osoittaa tukensa saamelaiskäräjälain muutoksen puolesta

Oikeuspoliittinen yhdistys – Rättspolitiska föreningen – Demla ry osoittaa tukensa saamelaiskäräjälain muutoksen puolesta. Demlan toiminnan ytimessä on edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tällä hetkellä saamelaiskäräjälaki ei vastaa perustuslaista tai Suomea sitovista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista aiheutuviin velvoitteisiin saamelaisten itsemääräämisoikeuden osalta. 

Saamelaisilla on perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Perustuslain 17 §:n 3 momentissa saamelaisille turvataan oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Näistä säännöksistä muodostuu saamelaisten itsehallinnon perusta. Asiasta on säädetty tarkemmin saamelaiskäräjälailla.

Saamelaiskäräjälain säännökset ovat vanhentuneita, eivätkä ne riittävissä määrin toteuta saamelaisten itsemääräämisoikeutta. YK:n ihmisoikeuskomitea on vuonna 2019 julkistanut kaksi Suomea koskevaa ratkaisua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymistä koskevissa valitusasioissa. Ihmisoikeuskomitea on todennut Suomen loukanneen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta johtuvia velvoitteita. Komitea on todennut, että Suomen tulee arvioida uudelleen saamelaiskäräjälain 3 § ja että Suomi on velvollinen toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet estääkseen vastaavat oikeudenloukkaukset jatkossa.

Nykyisen lain 3 §:n mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Lain uudistamista selvittäneen niin kutsutun Timosen toimikunnan esityksen mukaan, saamelaiskäräjälain määritelmä saamelaisesta tulisi korvata äänioikeutta ja vaaliluetteloon merkitsemistä koskevalla säännöksellä. Äänioikeuden keskeinen lakisääteinen edellytys olisi, että henkilö itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Samalla lainkohdasta poistettaisiin epäselvyyttä aiheuttanut, niin kutsuttu “lappalaiskriteeri”. Lakimuutoksen myötä saamelaiskäräjälaissa ei enää määriteltäisi saamelaisuutta sinänsä, vaan määritelmä koskisi oikeutta osallistua vaaleihin. Vaaliluettelo laadittaisiin uudestaan uusittujen vaaliluetteloon merkitsemisen kriteereiden pohjalta. Muun muassa tämä muutos korjaisi akuutin ihmisoikeusloukkauksen Suomessa, lisäten saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja samalla harmonisoiden lainsäädännön Ruotsissa ja Norjassa voimassa olevien vastaavien säännösten kanssa. Säännös vastaisi myös parafoidun pohjoismaisen saamelaissopimuksen määräystä saamelaiskäräjien äänestysluettelosta.

Yleisesti ottaen lakimuutokset lisäisivät saamelaisten oikeuksien huomioimista viranomaistoiminnassa, vahvistaisivat viranomaisten neuvotteluvelvoitetta ja helpottaisivat äänestämistä. Ehdotus laajentaisi neuvotteluvelvollisuuden piiriin kuuluvien asioiden alaa. Neuvottelut olisi ehdotuksen mukaan käytävä kaikista toimenpiteistä, joilla voi olla erityinen merkitys saamelaisille. Tällä hetkellä erityisesti ympäristöön ja maankäyttöön liittyvissä asioissa saamelaisten kotiseutualueeseen kohdistuu monenlaisia paineita, esimerkiksi kaivostoiminnan muodossa. Yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoite koskisi saamelaisten kotiseutualueella toteutettavia tai vaikutuksiltaan sinne ulottuvia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat saamelaisten asemaan ja oikeuksiin alkuperäiskansana.

Oikeus määritellä, ketkä ovat saamelaisia kuuluu saamelaisyhteisölle, ja tätä oikeutta nyt ehdotetut lakimuutokset vahvistaisivat. Demla haluaa myös kiinnittää huomiota siihen, että tällä hetkellä jo kolme hallitusta on työstänyt lakimuutosta. Tämän toiminnan seuraukset ovat paitsi konkreettiset ihmisoikeusvelvoitteiden loukkaukset, myös psykososiaalinen stressi ja epävarmuus tulevaisuudesta. Erityisesti saamelaisnuorten asema on huolestuttava: osa nuorista on suurimman osan elämästään kärsinyt tilanteesta. Demlan näkemyksen mukaan laki tulee uudistaa Timosen toimikunnan esittämien ehdotusten mukaisesti ja se tulee viedä eduskunnan käsittelyyn vielä tällä hallituskaudella.