Demla ry:n kannanotto - Luonnon monimuotoisuuden tuhoamiseen puututtava!
Stora Enson ja Metsähallituksen hakkuut Kainuussa ja Keski-Suomessa ovat paljastaneet metsäalan piittaamattomuuden. Se on kohdistunut sekä luonnonsuojelusääntelyyn että ylipäänsä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Tapaukset eivät vaikuta olevan yksittäisiä. Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry pitää tätä huolestuttavana, sillä metsäalalla luontoarvojen huomioiminen perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen. Lisäksi ympäristörikosten kiinnijäämisriski on pieni ja rangaistukset matalia, mikäli tiukat soveltamisedellytykset täyttyvät.
Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry vaatii, että monimuotoisuuden suojelun näkökulma sisällytetään entistä paremmin ja oikeudellisesti velvoittavammin metsiin kohdistuvien luonnonvarahankkeiden sääntelyyn. Demla vaatii myös oikeushenkilölle määrättävien yhteisösakkojen korottamisen lisäksi, että oikeushenkilön rangaistusvastuun täyttymisedellytyksiä tarkastetaan ympäristörikosten osalta.
Vapaaehtoisuuten nojautuva monimuotoisuuden suojelu ei riitä
Luonnonsuojelulainsäädännöstä keskeisimpänä voidaan pitää viime vuonna voimaan tullutta uutta luonnonsuojelulakia (9/2023). Luonnonsuojelulain keskeisenä tehtävänä on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen (1§). Lain uudistaminen nähtiin tarpeelliseksi, koska luonnon monimuotoisuuden heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä. Lisäksi ilmastonmuutos nopeuttaa ja voimistaa entisestään monia luonnossa tapahtuvia muutoksia. Esimerkiksi tuoreimman uhanalaisuusselvityksen, Punaisen kirjan, mukaan Suomessa joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Näiden tietojen valossa lain tavoitteena ei voida enää katsoa olevan ainoastaan olemassa olevan monimuotoisuuden tason säilyttäminen, vaan tarvitaan myös monimuotoisuuden tason parantamista (HE 76/2022). Demla pitää huolestuttavana, etteivät lain tavoitteet näytä toteutuvan edes monimuotoisuuden tason säilyttämisen osalta.
Demla haluaa kiinnitettävän huomiota siihen, ettei pelkästään lajeja rauhoittamalla ja suojelualueita perustamalla voida varmistaa monimuotoisuuden kannalta riittävää suojelutasoa. Sen vuoksi luonnonvarojen hyödyntämisen tulee tapahtua siten, ettei luonnon monimuotoisuutta vaaranneta. Demla vaatii, että tämän monimuotoisuuden suojelun näkökulma valuu läpäisyperiaatteen mukaisesti kaikkiin luonnonvarataloudellisiin hankkeisiin.
Demla pitää erityisen huolestuttavana, ettei viranomaisten ohjeistuksia noudateta. ELY-keskus ohjeistaa luonnonsuojelusta vastaavana viranomaisena toimijoita etukäteen ennen hankkeiden toteuttamista mm. monimuotoisuuden osalta. Esimerkin tästä tarjoaa Suomussalmen raaku-tapaus, jossa on arvioitu kuolleen tuhansia erittäin uhanalaisia jokihelmisimpukoita, kun metsäkone ajoi toistuvasti ja suunnitelmallisesti niiden yli. Kainuun ELY-keskus antoi Stora Ensolle ja metsänomistajalle etukäteen ohjeen jättää joen varteen 45 metrin suojavyöhyke jokihelmisimpukoiden vuoksi. Ohjeessa myös kiellettiin ylittämästä jokea niin, että jokeen huuhtoutuu hiekkaa ja mutaa. Julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella vaikuttaa siltä, ettei kyse ole niinkään yksittäistapauksesta vaan ennemminkin toimintatavasta, joka vallitsee metsäalalla.
Erityisesti metsäalalla luontoarvojen huomiointi on pitkälti vapaaehtoisuuden ja itsesääntelyn varassa. Nyt voimassa olevan metsälain on katsottu tukevan metsien suurempia hakkuita ja metsien tehokasta hyödyntämistä. Metsälain kokonaisuudistuksen yhteydessä tehdyillä uudistuksilla, koskien mm. hakkuurajoituksia ja erityisen tärkeiden elinympäristöjen luokitusten muutoksia, on ollut negatiivisia tai vain vähäisiä positiivisia vaikutuksia metsien monimuotoisuuden säilymiselle. Suomessa on käytössä kaksi metsien sertifiointijärjestelmää, PEFC- ja FSC-sertifikaatti. Ensin mainittu on lievempi ympäristösertifikaatti ja siihen kuuluu n. 90 prosenttia Suomen metsistä. Ely-keskukset ja Suomen ympäristökeskus (Syke) irtautuivat siitä viime päivityskierroksella, sillä ne katsoivat, että PEFCin tarjoama suoja metsien monimuotoisuudelle on aivan liian lievä ja tutkimustieto on sivuutettu. Tutkimuksissa on myös arvioitu, että PEFC toimii metsäteollisuuden välineenä, jolla tuetaan metsien tehokasta hyödyntämistä.
Tämän perusteella Demla katsoo, että vapaaehtoisuuteen nojautuva järjestelmä on epäonnistunut. Suomen lajikirjoa uhkaa edelleen supistus ja kun luonto köyhtyy, sen kyky sopeutua esimerkiksi ilmastonmuutokseen heikkenee. Uhanalaisissa lajeissa on määrällisesti eniten metsälajeja ja ne kärsivät useimmiten metsätalouden aiheuttamista muutoksista. Metsäala on osoittanut toiminnallaan, ettei vapaaehtosuudelle ole perusteita, sillä sääntelyn joustavuus pohjautuu ajatukseen siitä, että tavoitteet voidaan tällöin saavuttaa paremmin ja tehokkaammin. Joustavuus siis perustuu luottamukseen, että toimijat pyrkivät asetettuja tavoitteita kohti etsimällä itse parhaita keinoja tähän. Demla katsoo, että perusteet luottamukselle ovat murentuneet. Siksi Demla vaatii, että monimuotoisuuden suojelun näkökulma sisällytetään oikeudellisesti sitovammin metsiin kohdistuvien luonnonvarahankkeden sääntelyyn, muun muassa metsälakiin.
Ympäristörikoslainsäädäntöä on kiristettävä
Suomussalmen raakku-tapaus on myös tuonut jälleen esiin ympäristöön kohdistuvien rikosten tekemisen helppouden Suomessa. Maamme ei ole ainoa, jossa näiden rikosten kiinnijäämisriski on häviävän pieni ja siitä seuraavat sanktiot maltillisia suhteessa muihin talousrikoksiin. Interpolin ja YK:n ympäristöohjelman (UNEP) mukaan ympäristörikollisuus on maailman neljänneksi suurin rikollisuuden muoto laittoman huumausainekaupan, ihmiskaupan ja väärentämisen jälkeen. Lisäksi se kasvaa 5–7 prosenttia vuodessa. EU antoi tänä keväänä ympäristörikosdirektiivin (2024/1203), jonka tavoitteena on mm. tehostaa ympäristörikosten rikostutkintaa ja syytteeseenpanoa sekä varmistaa, että viranomaisten käytettävissä on tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia. Direktiivin täytäntöönpanoaika on kaksi vuotta ja oikeusministeriö on aloittanut valmistelun kansallisen täytäntöönpanon toteuttamiseksi.
Direktiivin täytäntöönpano edellyttää Suomelta muutoksia rikoslakiin. Muun ohella törkeän ympäristön turmelemisen sekä törkeän luonnonsuojelurikoksen maksimirangaistusta lienee korotettava jo sen perusteella. Merkittävimmät muutokset liittyvät oikeushenkilön rangaistusvastuuseen. Demla pitääkin äärimmäisen tärkeänä, että luonnollisten henkilöiden ohella myös oikeushenkilöt on mahdollista saada nykyistä tehokkaammin vastuuseen niiden toiminnassa tehdyistä rikoksista, mikä edellyttää muutoksia oikeushenkilön rangaistusvastuuseen.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu eli niin kutsuttu yhteisövastuu on jo nykyisin mahdollista kaikissa rikoslain 48 luvun ympäristörikoksissa mukaan lukien ympäristön turmeleminen (RL 48:1) ja luonnonsuojelurikos (RL 48:5) sekä niiden törkeät tekomuodot (RL 48:2 ja RL 48:5a). Ympäristörikosdirektiivi edellyttää kuitenkin huomattavasti nykyistä ankarampien seuraamusten tuomitsemista oikeushenkilöille niissä tapauksissa, joissa oikeushenkilön rangaistusvastuu täyttyy.
Suomessa oikeushenkilölle määrättävä seuraamus on yhteisösakko, jonka alin rahamäärä on nykyisin 850 ja ylin 850 000 euroa. Demla pitää merkittävänä epäkohtana, että voimassa olevan lain mahdollistama korkeinkin yhteisösakko on rahamäärältään niin pieni, ettei sillä ole merkittävää taloudellista vaikutusta suurten oikeushenkilöiden toimintaan. Ympäristörikosdirektiivi edellyttää kuitenkin yhteisösakon enimmäismäärän sitomista joko yrityksen maailmanlaajuiseen kokonaisliikevaihtoon (5 tai 3 prosenttia riippuen rikoksesta) tai yhteisösakon rikoskohtaisen enimmäismäärän asettamista kiinteästi joko 40 miljoonaan tai 24 miljoonaan euroon riippuen rikoksen luonteesta. Demla pitää näitä muutoksia mitä tarpeellisimpina.
Suomessa oikeushenkilön rangaistusvastuuta sovelletaan harvoin. Lisäksi sen soveltaminen on selkeästi keskittynyt tiettyihin rikoksiin. Oikeusministeriön vuonna 2020 teettämän selvityksen mukaan yhteisösakkoja on tuomittu ympäristörikoksista erityisesti ympäristön turmelemisen yhteydessä, mutta rahamäärällisesti sakot ovat olleet pieniä ja kaukana nykyisen lain mahdollistamasta rangaistusmaksimista. Rikosoikeudellisessa tutkimuksessa oikeushenkilön rangaistusvastuun vähäistä soveltamista on selitetty vastuumuodon tiukoilla soveltamisedellytyksillä, joiden vuoksi oikeushenkilön rangaistusvastuun näyttäminen toteen on haastavaa ja vie paljon resursseja. Demla vaatii, että oikeushenkilön rangaistusvastuun täyttymisedellytyksiä tarkistetaan, jotta yhteisösakosta tulisi myös käytännössä tehokas seuraamus luonnonsuojelu- ja muiden ympäristörikosten torjunnassa.