Demla ry:n kannanotto – kansallinen turvallisuus on sovitettava yhteen oikeusvaltioperiaatteen kanssa

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry on huolestunut turvallisuuspuheen yleistymisestä ja sen etusijasta myös muilla kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla. Turvallisuuteen vetoaminen voi kaventaa demokraattista keskustelua ja murentaa perus- ja ihmisoikeusperustaista lainsäädäntökulttuuria.

Petteri Orpon hallitus on perustellut heikennyksiä ulkomaan kansalaisten, turvapaikanhakijoiden ja kansainvälistä suojelua saavien oikeudelliseen asemaan kansallisella turvallisuudella. Rajamenettelyn käyttöönottoon liittyvän hallituksen esityksen, jonka tavoitteena on muun muassa vähentää perusteettomiksi katsottujen turvapaikkahakemusten määrää, katsotaan olevan myös kansallisen turvallisuuden kysymys (HE 30/2024). Myös niin kutsuttu käännytyslaki (HE 53/2024) ja hallituksen tuleva esitys ulkomaan kansalaisten säilöönotosta ja maahantulokiellon asettamisesta perustuvat argumentteihin kansallisesta turvallisuudesta.

Kansallinen turvallisuus on itsessään tärkeä tavoite. Lainsäätäjien tulee kuitenkin määritellä sen ominaisuudet tarkemmin, ja mikä sitä todellisuudessa uhkaa. Käännytyslakia puolustettiin kesällä 2024 vetoamalla tiedustelutietoihin, joita ei kyetty kansalaisille tarkemmin avaamaan. Demla ry peräänkuuluttaa avointa ja oikeusvaltion henkeä kunnioittavaa lainvalmistelua. Oikeusvaltion on pystyttävä ottamaan ihmisoikeudet asianmukaisesti huomioon, kun puhutaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä lainsäädännöstä. Suomessa ihmisoikeuksien ja kansallisen turvallisuuden punninnasta vastaa perustuslakivaliokunta. Asiantuntijoiden sivuuttaminen käännytyslaista keskusteltaessa taas viittaa siihen, että suomalainen oikeusvaltio ei enää tätä punnintaa hoida automaattisesti huolellisesti.

Kansallinen turvallisuus oikeudellisena argumenttina on väistämättä myös poliittinen, ja sitä voidaan käyttää tarkoituksella hyvin epämääräisesti. Euroopan ihmisoikeussopimus mahdollistaa useista ihmisoikeuksista poikkeamisen kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut sopijavaltioille varsin laajan harkintamarginaalin käsitteen oikeudellisen sisällön suhteen. EIT on kuitenkin oikeuskäytännössään viitannut laajan kansallisen harkintavallan olevan laajempi erityisesti terrorismin ja vakoilun torjumiseen sekä yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseen liittyvissä olosuhteissa. Demla ry vaatii Suomen noudattavan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja kansallista lainsäädäntöä valmisteltaessa kun ihmisoikeuksien ja kansallisen turvallisuuden välinen punninta ollessa kyseessä.

Suomessakin kansallisen turvallisuuden käsitettä on määritelty tarkemmin. Käsitettä pyrittiin oikeudellisesti tarkentamaan tiedustelulainsäädännön uudistuksen myötä perustuslain 10.4 §:ssä, kun siihen lisättiin tiedustelun yhdeksi mahdolliseksi perusteluksi näkemys olemassa olevasta “vakavasta uhasta kansalliselle turvallisuudelle”. Kansallisen turvallisuuden määritelmä ja suhde termeihin “yleinen” tai “yhteiskunnallinen turvallisuus” ei ole kuitenkaan juridisesti täysin selvä. Kansallinen turvallisuus yhteiskunnan rakenteiden turvaamiseksi määriteltynä asettaa lainsäätäjälle vahvan todistustaakan siitä, että lakimuutos todella vastaa tähän kysymykseen. Demla ry vaatii, että lainsäädännön valmistelussa poikkeamat perus- ja ihmisoikeuksista turvallisuuteen vedoten ovat oikeasuhtaisia ja perusteltuja.

Maailmalla on varoittavia esimerkkejä ihmisoikeuksien punninnan laiminlyönnistä kansalliseen turvallisuuteen vedottaessa. Kansallinen turvallisuus voi merkitä kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kiertämistä ulkomaan kansalaisten oikeuksien kohdalla tai tuomita näitä eriarvoisesti suhteessa oman maan kansalaisiin, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on eräissä oikeustapauksissa käynyt. Lisäksi eriarvoisuuteen liittyvät yhteiskunnalliset ongelmat voidaan mieltää kansallisen turvallisuuden ongelmaksi, kun kyseessä ovat maahanmuuttaneet. Tämä on ilmeistä esimerkiksi naapurimme Ruotsin kansallisen turvallisuuden strategian nykyisissä painopisteissä.

Ihmisoikeuksien ja kansallisen turvallisuuden välinen dynamiikka ei rajoitu pelkästään ulkomaiden kansalaisten oikeudelliseen asemaan. Kysymys on olennainen myös ilmastonmuutoksen ja luontokatoon liittyvien mielenosoitusten suhteen. Länsimaissa on suhtauduttu 2020-luvulla yhä negatiivisemmin kansalaistottelemattomiuteen perustuviin ilmastomielenosoituksiin, mistä esimerkkinä ovat yhä kovemmat rangaistukset niihin osallistuville. Rangaistusten perusteluissa on viitattu kansalliseen turvallisuuteen liittyviin näkökohtiin kuten kriittiseen infrastruktuuriin suojelemiseen tai kapinan lietsomiseen.

Demla ry muistuttaa, ettei Suomi ole immuuni kansainvälisille kehityskuluille huolimatta siitä, että sitä sitoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EIT:n asettamat raamit. Vaikuttamiskeinoista ilmastokriisin suhteen voi olla montaa mieltä, mutta siitä huolimatta myös Suomessa olisi Demla ry:n mielestä syytä tarkastella kriittisesti tässä suhteessa sitä, miten poliitikot vetoavat turvallisuuteen ilmastomielenosoituksista keskusteltaessa.

Kansallisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien yhteensovittamisessa on lopulta kyse siitä, minkälaisena haluamme suomalaisen oikeusvaltion säilyttää. Demokraattinen yhteiskunta vaatii tuekseen toimivan oikeusvaltion, ja vahva oikeusvaltio on meidän kaikkien turvamme. Demla ry vaatii oikeusvaltion ottamista vakavasti myös turbulenttisinä aikoina: oikeusvaltio on puolustamisen arvoinen.

Aiheesta yleisemmin:

Climate Rights International (2024). On Thin Ice: Disproportionate Responses to Climate Change Protesters in Democratic Countries. https://cri.org/reports/on-thin-ice/. 

Morris, P. Sean (2020): National Security and Human Rights in International Law. Groningen Journal of International Law 8:1, 123–149.

Tuori, Kaarlo (1999): Yleinen järjestys ja turvallisuus - perusoikeusko? Lakimies 1999/6–7, 920–931.

Widlund, Joonas (2020): Kansallinen turvallisuus: vapauden ehto vai rajoitus? Oikeus 49:2, 134–153.

Widlund, Joonas & Paasonen, Jyri (2021): Kansallisen turvallisuuden käsite: oikeutta vai politiikkaa? Edilex 2021/44.