Oikeusvaltion toiminta turvattava myös poikkeusoloissa

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry pitää huolestuttavina julkisuuteen tulleita tietoja viranomaisten toiminnasta poikkeusolojen aikana.

Mediatietojen perusteella näyttää siltä, että viranomaiset ovat useissa kohdin rikkoneet yksilöiden perusoikeuksia ja vapauksia (ks. esim. väite maasta poistumisoikeuden rajoituksesta). Lisäksi näyttää siltä, että julkisessa hallinnossa on jopa itse ryhdytty keksimään normeja, joiden perusteella ihmisiä on sakotettu (kuten Uudenmaan rajanylityksen yrittämisestä). Myös kunnissa on toimittu lainvastaisella tavalla (kuten kiireettömän hoidon tai kouluruokailun rajoituksissa), kun huomioidaan hallinnon yleiset oikeusperiaatteet ja hätätilaoikeuden rajoitukset.

Vierailuja hoitolaitoksiin ja asumisyksiköihin on valtioneuvoston toimesta rajattu toimintaohjeella tartuntatautilain 17 §:n nojalla, vaikka kyseisessä lainkohdassa ei ole minkäänlaista mainintaa perusoikeuksien rajoittamisesta. Sairaanhoitopiireissä on menty vielä pidemmälle: synnyttäjien oikeuksia tukihenkilöön ja vastasyntyneen oikeutta nähdä toista vanhempaansa on rajoitettu ottamatta lainkaan huomioon Suomea sitovia kansainvälisiä sopimuksia (Euroopan ihmisoikeussopimus ja Lasten oikeuksien sopimus). Aihetta on käsitelty esimerkiksi Perustuslakiblogissa.

Demlan näkemyksen mukaan on ollut perusteltua tehdä erilaisia rajoitustoimia tärkeimmän perusoikeuden eli oikeuden elämään vuoksi. Yhdistyksen mukaan lainsäätäjä on myös onnistunut melko hyvin etukäteen pohtimaan ne tilanteet, jotka poikkeusoloissa voisivat aktualisoitua ja sisällyttämään poikkeuksellisia toimivaltuuksia koskevat säännökset valmiuslakiin. On kuitenkin ongelmallista, että toimintaohjeita (kuten yli 70-vuotiaiden “velvoittaminen” karanteeninomaisiin olosuhteisiin) viestittiin velvoittavina ja tässä tapauksessa yhdenvertaisuutta loukaten. Tällöin ne eivät koskaan ole kulkeneet eduskunnan keskustelun tai perustuslakivaliokunnan kontrollin läpi. Näin toimien säännösperusta ja velvoittavuus on toimista viestittäessä luonut sekavuutta siihen, mihin ihmisillä missäkin tilanteessa on oikeus ja velvollisuus.

Poikkeusolot ovat ehdottoman ikävä tapahtuma ja niiden toteaminen korkean kynnyksen takana. Yhteiskunnassa on erityisesti muun muassa vuoden 2004 tsunamin ja vuoden 2011 Tapani- ja Hannu -myrskyjen jälkeen pyritty varautumaan ”pahimpaan”. Covid-19-poikkeusolojen yhteydessä on käynyt selväksi, ettei tätä varautumissuunnittelua ja hätätilaoikeudellisia normeja ole välttämättä hyvin synkronoitu. Nyt tehdyillä ratkaisuilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia siitä näkökulmasta, että käytäntöä valmiuslain käytöstä ei juuri ole, jolloin nyt tehdyt ratkaisut muodostavat helposti linjan, johon myös tulevaisuudessa nojataan. Demlan mukaan jatkossa julkisen vallan toimintaa tulisikin poikkeusoloissa säädellä tarkemmin, jotta varmasti tiedettäisiin missä kohdin ja miten yksilönvapautta saa rajoittaa.

Yhdymme kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheininin Perustuslakiblogissa esittämään näkemykseen, jonka mukaan poikkeusoloissakaan yhden perusoikeuden suojeleminen ei voi tehdä tyhjäksi muita perusoikeuksia. Kuten Scheinin asian muotoilee: ”Lyhyesti sanoen kyse on siitä, ettei paraskaan tarkoitus voi pyhittää kaikkia keinoja, tässä tapauksessa sellaisia keinoja, jotka olisivat ihmisoikeuksien kannalta ei-hyväksyttäviä.” Poikkeusoloissakin vaaditaan punnintaa ja toimenpiteiden vaikutusten arviointia. Yhdistys katsoo, että perusoikeuksien rajoitusedellytysten tulisi olla ainakin jossakin määrin voimassa myös poikkeusoloissa, varsinkin mikäli rajoitustoimia tekevät eduskuntaa alemmantasoiset viranomaiset. Ehdottoman takarajan muodostavat laillisuusperiaate ja Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet.

Yhdistys kannustaa yliopistoja ja rahoittajia ohjaamaan resursseja hätätilaoikeuden tutkimukseen sekä koronarajoitusten tosiasiallisia vaikutuksia perus- ja ihmisoikeuksiin kartoittavaan tutkimukseen erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien näkökulmasta. Jos valtiolta ei tähän lisärahoitusta ole saatavissa, niin toivottavasti muu yhteiskunta lahjoittaisi yliopistojen käyttöön resursseja tätä tärkeää tutkimusta varten. Se on meidän jokaisen etu.

Oikeuspoliittinen Yhdistys – Rättpolitiska föreningen Demla ry
Virve Valtonen, puheenjohtaja

Lisätietoja:
hallituksen jäsen Matti Muukkonen (matti.muukkonen(at)uef.fi, 046 923 2224)