Lausunto

Tämä artikkeli on Demlalta pyydetty lausunto

Lataa Lausunto pdf-tiedostona

2015: Lausunto päivä-, rike- ja yhteisösakon korottamisesta

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry
c/o Ihmisoikeusliitto, Simonkatu 8 A, 00100
Helsinki

Oikeusministeriö
oikeusministerio@om.fi

LUONNOS 25.11.2015 (d.l. 7.12.2015, toimitus vain sähköisesti osoitteeseen: oikeusministerio@om.fi)

Asia:
Oikeusministeriön lausuntopyyntö päivä-, rike-, ja yhteisösakon korottamisesta (OM 28/41/2015)

Päiväsakon minimin korottaminen

Sakkorangaistukseen tuomitun henkilön taloudellinen asema, hänen ansiotasonsa ja varallisuutensa vaikuttavat siihen, miten ankaraksi seuraamus muodostuu yksittäiselle henkilölle. Tästä syystä Suomessa käytössä olevassa päiväsakkojärjestelmässä pyritään tasoittaman ihmisten maksukyvyssä olevia eroja niin, että teon moitittavuus määrittää tuomittavien päiväsakkojen lukumäärän, mutta niiden euromäärää laskettaessa otetaan huomioon sakotettavan henkilön tulotaso. Vuoden 1999 sakkouudistuksessa muutettiin sakon laskentasääntöä siten, että käytännössä uudistus lievensi sakkoja sitä enemmän, mitä korkeammat tulot sakotettavalla oli (Lappi-Seppälä 2000, 147). Nyt käsillä oleva ehdotus on jatkoa tälle epätoivottavalle kehitykselle, sillä oikeusministeriö esittää päiväsakon minimiin tuntuvaa, 50 prosentinkorotusta. Kun nykyisin minimi on kuusi euroa, se olisi jatkossa yhdeksän euroa.

Oikeusministeriön laatimassa luonnoksessa hallituksen esitykseksi on perusteellisesti käyty läpi sakkorangaistusten käyttöä seuraamusjärjestelmässämme. Sakon merkitys on huomattava, sillä sakko on lukumääräisesti tarkasteltuna kaikkein käytetyin seuraamusmuoto. Luonnoksesta käy myös ilmi, että sakotetuista suuri osa on pienituloisia, sillä noin puolet sakkorangaistuksista määrätään euromääräisen minimin mukaan.

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry suhtautuu kielteisesti oikeusministeriön tekemään ehdotukseen päiväsakon
euromääräisen minimin korottamisesta. Uudistus tulisi heikentämään vähävaraisten henkilöiden taloudellista asemaa, mikä lisäisi epätasa-arvoa eri väestöryhmien välillä.

Demla ry toteaa, että rangaistuksia ankaroittamalla ei tutkimusten mukaan onnistuta vähentämään rikollisuutta. Suomen rikollisuustilanteessa ei ole myöskään tapahtunut sellaisia huolestuttavia kehityspiirteitä, joihin pitäisi pyrkiä reagoimaan minimisakkoa korottamalla. Tilastoidun rikollisuuden määrä on itse asiassa pidemmän aikavälin tarkastelussa laskenut (Rikollisuustilanne 2014, 10-11), mikä omalta osaltaan kertoo siitä, ettei suurille muutoksille ole tarvetta. Sakkojärjestelmää on kuitenkin aika ajoin syytä tarkastaa vastaamaan elintasossa tapaht
unutta muutosta. Luonnoksessa tuodaan esille, että vaikka suomalaisten ansiotaso onkin yleisesti kasvanut, kasvu ei ole jakautunut tasaisesti eri väestöryhmien kesken, vaan pienituloisempien ryhmässä se on ollut vähäistä.

Demla ry toteaa, että rikosoikeudellisen kontrollin kohteiksi joutuu sosiaalisesti ja taloudellisesti erittäin heikossa asemassa olevia ihmisiä. Suurin osa sakkorangaistuksista määrätään varsin summaarisessa rangaistusmääräysmenettelyssä, jossa ei käytännössä tehdä kovinkaan syvällistä seuraamusharkintaa.
Myöskään uusi sakkomenettelyä koskeva laki (L 754/2010) ei tuo tähän muutoksia. Kaavamaisen sakottamisen tilalle tarvittaisiin kuitenkin vaihtoehtoja. Jos oikeusministeriön nyt tekemä ehdotus minimipäiväsakon korottamisesta menee läpi, tarve vaihtoehtoisille seuraamuksille on vieläpä aikaisempaa suurempi. Rangaistusmääräysmenettelyssä määrättävä sakko on yleisin nuortensaama seuraamus. Käytännössä sakon maksaa usein
nuoren puolesta hänen vanhempansa. Alaikäisten rikoksentekijöiden kohdalla olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista käyttää sellaisia seuraamuksia, joissa nuori joutuu itse kantamaan vastuun tekemästään rikoksesta. Demla ry:n mielestä esimerkiksi sovittelu on tästä hyvä esimerkki. Rangaistusmääräysmenettelyn lain (tulevan sakkolain) käyttäminen on pulmallinen myös huumeiden ongelmakäyttäjien kohdalla, sillä he tulevat toistuvasti sakotetuiksi huumeriippuvuutensa takia (ks. tarkemmin Kainulainen 2009, 392-396). Demla ry suositteleekin päihderiippuvaisia varten hoitoonohjausjärjestelmien kehittämistä.

Demla ry toteaa, että päiväsakon minimin korottamisella voi olla jopa epäsuotuisia vaikutuksia rikollisuuden
määrään, sillä tiedossamme on tapauksia, joissa henkilö on suoriutuakseen sakon maksamisesta päätynyt tekemään uusia rikoksia. Jos henkilö ei pysty maksamaan hänelle käräjäoikeudessa määrättyä sakkorangaistusta, hän joutuu maksamattomien sakkojen takia muuntovankina vankilaan. Muuntovankeus on jo lähtökohtaisesti epäoikeudenmukainen seuraamus, sillä rangaistusarvoltaan vähäisestä rikoksesta alun perin maksettavaksi määrätty pieni sakkorangaistus muunnetaan vankilassa suoritettavaksi usean päivän mittaiseksi rangaistukseksi. Muuntovankien säilyttäminen suljetuissa vankiloissa on kallista. Uudistus johtaakin valtion menojen lisääntymiseen muuntovankeuden käytön lisääntymisen takia.

Demla ry toteaa, että esityksellä tavoitellaan selkeästi valtion tulojen lisäämistä. Tämä on kuitenkin kyseenalainen lähtökohta uudistettaessa sakotusjärjestelmää. Jos seuraamusjärjestelmästä aiheutuvia kuluja halutaa vähentää,
suosittelemme keskittymistä uudistuksiin, joilla vähennetään vankilarangaistuksen käyttöä. Merkittäviä säästöjä saataisiin esimerkiksi luopumalla kokonaan muuntovankeuden käytöstä. Yhteisösakko Perinteisen yksilökeskeisen rikoskontrollin ohella on tärkeä kiinnittää huomiota talousrikollisuuteen, jota tehdään laillisista organisaatioista käsin. Yhteisösakko on yritykselle tuomittava rangaistus, jota on kuitenkin käytetty varsin vähän. Käsityksemme mukaan myöskään tuomittujen sakkojen euromäärä ei ole ollut oikeudenmukaisessa suhteessa tehtyyn rikokseen tai yrityksen maksukykyyn. Demla ry kannattaakin oikeusministeriön tekemää ehdotusta yhteisösakon korottamisesta.

Helsingissä 4.12.2015
Mirkka Kivilehto
Puheenjohtaja
Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry

Lähteet
Kainulainen, Heini 2009. Huumeiden käyttäjien rikosoikeudellinen kontrolli. Helsinki: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 245.

Lappi-Seppälä, Tapio 2000. Rikosten seuraamukset. Helsinki: Werner Söderström Lakitieto Oy.

Rikollisuustilanne 2014. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsinki: Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto. Katsauksia 4/2015.