Lausunto

Tämä artikkeli on Demlalta pyydetty lausunto

Lataa Lausunto pdf-tiedostona

2015: Lausunto metsähallituslaista

Maatalous­ ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen
Ministerin erityisavustaja Anne Kettunen
Kansliapäällikkö Jaana Husu­Kallio
Hallitusneuvos Vilppu Talvitie

Yleisesti lausumme seuraavaa uuden metsähallituslain valmistelusta:
Yhtiöittämisen vaihtoehtoja tulisi edelleen selvittää ja valita vaihtoehto, joka turvaa yleiset intressit parhaalla mahdollisella tasolla.

Lisäksi tuottovaateista koskien luontoarvoiltaan tärkeitä kohteita, kuten tuntureita ja meren rantoja, tulisi luopua. Näillä kohteilla on itseisarvo ja tasevaatimukseen kiinnittäminen voidaan arvioida jo ennakkoon ongelmalliseksi.

Kiinnitämme huomiota erityisesti lakiluonnoksen perus­ ja ihmisoikeusvaikutuksiin. Perus­ ja ihmisoikeusvelvoitteita ei tulisi sivuuttaa lainvalmistelussa ja lain sisällössä, vaan ne tulisi ottaa täysimääräisesti huomioon. Luonnonvarasuunnittelua koskeva pykälä tulee palauttaa lakiluonnokseen, sillä jollei se ole turvattu lailla, se voi johtaa osallistumismekanismien rapauttamiseen. Osallistumismekanismin rapautuminen osaltaan vaikuttaa kansalaisten ympäristöpäätöksentekoa koskevaan osallistumismahdollisuuteen ja hyviin käytänteisiin, joita Metsähallitus on ollut kehittämässä.

Metsähallituslaki vaikuttaa myös voimakkaasti saamelaisten oikeuksien toteutumiseen. Saamelaisten oikeudet perustuvat perustuslain 17 §:ssä turvattuun alkuperäiskansan oikeuteen ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan. Saamelainen kulttuuri on vahvasti sidoksissa ympäristöön muun muassa perinteisen poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen kautta. Kansainvälisestä oikeudesta kansalais­ ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 27 artikla on myös keskeinen alkuperäiskansan oikeuksia turvaava normi.

Saamelaiset ovat Euroopan ainoa ja pohjoisin alkuperäiskansa, jonka oikeuksien toteutuminen liittyy olennaisesti ympäristöpäätöksentekoon. Metsähallitus taas on keskeinen toimija maankäytön osalta saamelaisten kotiseutualueella.

Vielä Kataisen hallituksen aikana lakiuudistukseen sisältyi säännöksiä (ks. alla), joissa linjattiin, että Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet eivät saa heikentää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja. Saamelaiskäräjillä olisi ollut oikeus myös hakea muutosta Metsähallituksen tekemiin hallintopäätöksiin.

Heikentämiskielto sinänsä on perus­ ja ihmisoikeuksien yleinen oppi, joka on voimassaolevaa oikeutta Suomessa. Heikentämiskiellon kirjaaminen lakiin olisi siten askel yleisen opin jatkokodifiointiin ja lainsäädännön perus­ ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa vahvistavaan suuntaan. Jollei heikentämiskieltoa kuitenkaan kirjata, se jarruttaa Suomen kansainvälistä sitoumusta turvata alkuperäiskansan oikeudet YK:n vähimmäistasolla. Heikennyskielto
pykälä olisi nimittäin yhdenmukaistanut lainsäädäntöä esimerkiksi ILO 169 sopimuksen
edellyttämään suuntaan.

Osallistumisoikeuksien ja muutoksenhaun kannalta toinen keskeinen perusoikeus on perustuslain 20 §, joka turvaa oikeuden osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Tämän ns. ympäristöperusoikeuden keskeinen sanoma on, että jokaisella tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Perustuslain 20 § 2 sisältää myös riittävät tiedonsaannin, osallistumisen ja muutoksenhaun oikeudet. Lisäksi pykälässä linjataan jokaisen vastuu ympäristöstä.

Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä koskeva vakiintunut oikeustapauskäytäntö linjaa, että viranomaisilla on ympäristöllisiä ihmisoikeuksia koskeva edistämisvelvoite. Tämä velvoite edellyttää, että kotimainen lainsäädäntö on linjassa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa.

Suomi ei voi valmistella lainsäädäntöä, jolla on merkittäviä perus­ ja ihmisoikeusvaikutuksia, ilman perus­ ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia. Kansainväliset ja kotimaiset perus­ ja ihmisoikeusvelvoitteet luovat puitteet, joissa lakeja tulee säätää. Tällä hetkellä laissa ei ole suoritettu lainkaan perus­ ja ihmisoikeusvaikutusarviota, vaikka esityksellä on merkitystä saamelaisten oikeuksiin ja ympäristöperusoikeuden toteutumiseen. Julkisuusperiaatteen rajaaminen pois vaikuttaa ympäristöpäätöksentekoa koskevaan tiedonsaantioikeuteen, osallisuusoikeuksiin ja muutoksenhakuoikeuksiin.

Lakiluonnoksen yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin yhteydessä todetaan lyhyesti, että saamelaisten oikeuksien katsotaan vahvistuvan kieli­ ja kulttuurioikeuksien osalta, mutta osiossa ei selitetä, miten. Päinvastoin, lakiluonnoksen lausuntoyhteenvedon yhteydessä todetaan, että lausuntojen perusteella saamelaisten kotiseutualuetta koskeva erillinen luku on poistettu.

Vain muutamissa lausunnoissa on esitetty näkemys, että alkuperäisessä lakiluonnoksessa saamelaisten oikeudet oli turvattu liian voimakkaasti. Vastustajista äänekkäin oli Enontekiön kunta. Suomen yrittäjät kiinnitti huomiota, että alkuperäiskansan oikeuksiin lukeutuu riidanalaisia kysymyksiä, jotka vaatisivat jatkovalmistelua – poistoja ei kuitenkaan vaadittu. Inarin kunta taas ei ollut rajaamassa saamelaiskäräjien valitusoikeutta pois, vaan
laajentamassa valitusoikeutta myös muille alkuperäiskansoja edustaville yhdistyksille. Muutoin saamelaisten oikeuksien vahvistaminen ei kohdannut vastustusta, vaan kannatusta tai neutraalia linjaa.

Nykymuodossaan Metsähallituslain hallituksen esityksen valmistelua voi moittia erityisesti siitä, ettei valmistelu ole ollut riittävän avointa.

Saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n mukaan viranomaisten on varattava saamelaiskäräjille tilaisuus neuvotella kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana. Sellaisia ovat mm. saamelaisten perinteiseen elinkeinoon liittyvä lainsäädännön tai hallinnan muutos, kuten Metsähallituslain ja muiden siihen kytkeytyvien lakien, kuten kalastuslain muutokset.

Kuulemista on kuitenkin laiminlyöty. Smolnassa järjestettiin kolmen päivän varoitusajalla suljettu kuulemistilaisuus. Kutsun jakelussa ei ole mukana saamelaiskäräjiä, paliskuntia tai niitä edustava järjestöä tai muita saamelaisjärjestöjä. Myös osaa ympäristöjärjestöistä ei ollut kutsuttu. Ihmisoikeusjärjestöjä ei kutsuissa ollut lainkaan. Rovaniemen kuulemistilaisuudessa on jakelussa mukana saamelaisjärjestöjä. Kuulemisessa tosin todettiin, että saamelaiskäräjiä kuullaan vielä erikseen.

Myös tiedotusvälineiden pääsyä kuulemistilaisuuteen on rajoitettu. Täten kuulemistilaisuuksia, joihin on rajallinen pääsy niin järjestöillä kuin mediallakin, ei voi katsoa avoimen demokratian edellytysten mukaiseksi. Perustuslain 20 § oikeudet ja Århusin sopimuksen oikeudet osallistua ympäristöpäätöksentekoon, vaarantuvat.

Saamelaisten oikeuksien toteutumisessa keskeistä on turvata osallisuusoikeudet. Lakiluonnoksen 39 § on keskeinen tämän osalta. Metsähallituslakiin esitettävät kuntakohtaiset neuvottelukunnat toimisivat neuvoa antavina eliminä esimerkiksi metsätaloutta, hakkuusuunnitelmia, maan myyntiä, ostoa, vaihtoa ja vuokrausta, luonnonvarojen käyttöä koskevien suunnitelmia ja valtion retkeilyalueiden järjestyssääntöjä, moottorikelkkareittien ja –urien suunnittelua, maksullisia maastoliikennelupia, metsästyslupia ja kalastuslupia sekä muita valtion vesien kalatalouskysymyksiä koskevissa asioissa. Tämän yhteydessä todetaan, että tärkeää on, että neuvottelukunnissa olisivat edustettuina
saamelaiskäräjät, kolttien kyläkokous ja asianomaiset kunnat. Lisäksi ammattikalastajia ja muita paikallisia olosuhteita tuntevia tahoja, kuten erityisten etuuksien omistajia.

Neuvottelukunnan tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja asettamisesta annetaan valtioneuvoston asetus. Tämän asetuksen valmistelussa tulisi varmistaa saamelaiskäräjien, paliskuntien, paliskuntien yhdistysten ja yksittäisten saamelaisten edustus. Paikalliset neuvottelukunnat ilman paliskunnan edustusta eivät pysty riittävässä määrin huomioimaan paikallis­ ja perinnetietoa. Lisäksi neuvottelukunta käsittelee aiheita, joihin ympäristö­ ja luonnonsuojelujärjestöillä on intressi. Neuvottelukuntiin tulisikin turvata paliskuntien edustus ja myös muiden keskeisten järjestöjen, kuten ympäristöjärjestöjen edustus.

Saamelaisalueen maankäyttö on suorassa yhteydessä saamelaisten oikeuteen nauttia omasta kulttuuristaan. Tämä koskee erityisesti perinteistä poronhoitoa. Saamelaisten kiinteän luontosuhteen ja alkuperäiskansa­statuksen vuoksi heidän oikeuksiensa turvaamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Saamelaisten oikeuksien turvaaminen ei aiheuta eriarvoisuutta tai ole syrjivää.

Suomella on tähän saakka ollut ulkopoliittisesti aktiivinen maine Arktisten alueiden kehittäjänä. Metsähallituslain hallituksen esityksen luonnos on ristiriidassa aiemman vakiintuneen ihmisoikeuspoliittisen linjan kanssa. Alkuperäiskansan oikeudet on ollut yksi Suomen prioriteettialue muiden maiden ihmisoikeuksia tukiessa. Suomen uskottavuus saattaakin kärsiä, jollei kotimaan politiikka ole linjassa ulkopolitiikan kanssa.

Saamelaisten oikeuksien vahvistamatta jättäminen jatkaa nykyistä oikeustilaa, joka ei ole Suomen kansainvälisten ihmisoikeuspoliittisten lupausten kanssa linjassa. Suomi on myös saanut YK:lta useita huomautuksia, että sen tulisi pyrkiä takaamaan ILO 169 sopimuksen suojataso. Jollei lakiluonnokseen palauteta heikennyskieltoa ja muutoksenhakuoikeuksia, huomautuksia on luvassa jatkossakin. Täten ministeriöiden, kuten ulkoministeriön ja oikeusministeriön kannat tulisi ottaa voimakkaammin huomioon saamelaisasioiden, kuten metsähallituslain valmistelussa.

Lausummekin edelleen seuraavaa:

  • lakiluonnokseen tulisi palauttaa saamelaisia koskevat heikennyskielto­ ja muutoksenhakuoikeudet, kuten ne olivat edellisen lausuntakierroksen aikana (ks. alla)
  • lain 39 § koskien neuvottelukuntia, tulee varmistaa paliskuntien osallistumismahdollisuus
  • tuottovaateita ei tulisi kohdistaa sellaisiin luontoarvoiltaan tärkeisiin kohteisiin, kun tunturit ja meren rannat
    jatkovalmistelun tulee olla avointa kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja medialle
  • Yhtiöittämisen vaihtoehtoja tulisi edelleen selvittää ja valita vaihtoehto, joka turvaa yleiset intressit parhaalla mahdollisella tasolla.

Pykälät, jotka tulisi palauttaa:

10 § Luonnonvarojen käytön suunnittelu

Metsähallitus hyödyntää hallinnassaan olevia luonnonvaroja alueellisten suunnitelmien mukaisesti. Luonnonvarojen käyttöä koskevat alueelliset suunnitelmat laaditaan vuorovaikutuksessa alueellisten ja paikallisten tahojen kanssa ottaen huomioon Metsähallitukselle asetetut yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet.

5 luku Saamelaisten kotiseutualuetta koskevat erityissäännökset

11 § Saamelaisten kotiseutualueella tapahtuva suunnittelu

Valmisteltaessa saamelaisten kotiseutualueella valtion maa­ ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä Metsähallituksen tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien ja koltta­alueella kolttien kyläkokouksen kanssa selvittää suunnitelmista aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

12 § Heikentämiskielto Saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevat tai vaikutuksiltaan sinne ulottuvat, valtion maa­ ja vesialueilla toteutettavat Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet on laadittava ja toteutettava siten, etteivät ne olennaisesti heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan taikka kolttien elinolosuhteita tai näiden mahdollisuuksia harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta­alueella. Saamelaiskäräjillä ja kolttien kyläkokouksella on oikeus hakea muutosta Metsähallituksen tekemään hallintopäätökseen sillä perusteella, että päätös on heikentämiskiellon vastainen.

Oikeuspoliittinen yhdistys Demla ry:n hallituksen puolesta

Mirkka Kivilehto
Demla ry:n puheenjohtaja
mirkka.kivilehto@gmail.com